KIRKKO

Euroopassa tapahtuva uskonpuhdistus toi mukanaan suuria muutoksia niin uskontoihin kuin eri kaupunkien sekä alueiden kansoillekin. Katolilainen kirkko otti myös suuren sijan Ardealina tunnetussa kaupungissa Transilvaniassa, jossa uskonnosta muovautui poliittinen valta-asema ja ratas ennen yksin johtaneen ruhtinasperheen pyöriin. Kansalaisten tietämättä uudeksi nimitetyllä arkkidiakonilla sekä kirkolla itsellään ei ole niin puhtoiset tarkoitusperät ja pyrkimykset, mitä kenties lukuisat viikottaiset saarnat sekä kirkossa järjestettävät kokoukset antavat ymmärtää. Varakkaiden sukujen sponsoroima kirkko on nyt lähestulkoon suurimmassa asemassa koko kaupungissa ja vain ruhtinasperhe voidaan laskea sen yläpuolelle. Myös kirkon leivissä työskentelevä inkvisitio kylvää jatkuvasti pelottavampaa mainetta uskonnolle ja sitä johtaville hahmoille, rangaistuksien ja jopa ilkivallan muodossa; varsinkin vähemmistö mustalaisia tai köyhempiä saavat kokea melkeinpä päivittäin kaltoinkohtelua kirkon ja inkvisition, eli lainvalvojien toimesta.

Ardealissa kirkolla ja uskonnolla on merkittävä asema kansalaisten elämässä. Kirkolla on paljon valtaa ja varakkuutta myös maallisesti. Kirkko omistaa laajoja maa-alueita ja sen varat kasvavat lahjoituksien sekä perittävän verojen myötä. Kirkko on lisäksi Ardealin kansalle hyvinkin arkipäiväinen asia ja viikonloppuisin järjestettävät saarnat tuovat lähes rutiininomaista kansaa kuuntelemaan pappiensa saarnaamista viikosta toiseen. Uskovaisimmat jäsenet käyvät kirkossa liki päivittäin, rukoilemassa sekä tunnustumassa syntejään hengellisille herroilleen, mutta myös juhlat ja tapahtumat vetävät usein väkeä puoleensa Ardealin sydämeen sijoitetun kivirakennelman sisään. Suuri ja mustakivinen kirkko on saanut paljon vaikutteitaan keskiaikaisesta renessanssista ja suuret kaarevat holvit sekä pylväät tuovat sen näyttävästi esille. Tornien, värilasi-ikkunoiden sekä gargoilien somistama kirkko on ulkoisesti erittäin vaikuttavan näköinen ja kykenee helposti piilottamaan ne haureelliset rikkeet, joita kirkonherrat usein tapaavat pimittää korruptoituneessa järjestössään. 

USKONTO

Ardealin katolilaisuus ja uskonto perustuu Jumalaan, joka nähdään kaikkeuden ja universumin energian entiteettinä ilman kasvoja. Varsinaista olomuotoa jumalalla ei siis ole, eikä Ardealissa uskota koirahahmoisen jumalan ihannointiin, vaan pikemminkin itse kaikkeuden ymmärtämiseen jumalan omana energiana. Omanlaisiaan elementtejä jumalhahmoista on olemassa niin kirkon maalauksissa kuin kerronnoissakin, mutta virallista olomuotoa ei entiteetillä testamenteista löydy. Arkkidiakoni pappeineen tapaavat saarnata jumalasta ja ylimmästä voimasta, sekä kuvailevat itseään unirversumin tulkkeina sekä tahdonvälittäjinä, joita ilman ei mitään maailmankaikkeuden toiveita voisi pukea kansalle ymmärrettäviin sanoihin ja käsityksiin. Uskonto on kaupungissa tärkeä osa kansalaisten elämää ja heidät onkin aivopesty katolilaisiin tapoihin jo pennuista; tottelemaan universumia ja sen lähettiläittä esteettä. Lisäksi uskontoa sekä kirkon asemaa ruokitaan paljon rahallisesti aatelisten toimesta, jotka hyötyvät kirkon suosiosta suuresti Ardealissa kuin sen ulkopuolellakin. Varsinkin Vatikaanin päähän on pidettävä hyvät yhteydet hengellisiä reittejä pitkin ja viisaimmat perheyrittäjät ruhtinaineen tietävät sen. 

HENGELLISET JOHTAJAT

Katolista kirkkoa kunnioitetaan sekä pelätään jäsenineen ympäri kaupungin. Suureen valta-asemaan nostetut, usein korruptoituneet saarnaajat käyttävät asemaansa paljon hyödyksi niin hyvässä kuin pahassakin ja siksi moni yrittää tekeytyä keinolla millä hyvänsä kirkon leipiin, joskus myös virallisesti siihen kuulumatta. Papit ja arkkidiakoni ovat kaupungissa ylintä kastia, vain ruhtinasperhe jäsenineen seisten heidän yläpuolellaan. Arkkidiakonin virkaa toimittavan herran sana on laki ja kirjaimellisesti onkin, sillä kuninkaallinen kaarti alaisineen toteuttavat mukisematta kaikki kirkon laatimat säännöt, niiden kohtuullisuudesta riippumatta.

Toisin kuin olettaa voisi, kirkko ei valitse jäseniään suvun perusteella. Jokaisen suvun sekä suvuttoman on lainmukaan hyväksyttävä mukaan kirkon toimiin, sikäli vain Arkkidiakoni itse hyväksyy nämä osaksi suurempaa kokonaisuutta.


INKVISITIO

Ilman selkeää virkavaltaa kaupungissa oli kirkon perustettava oma järjestönsä Ardealiin taistelemaan noituutta, vääräoppista taikuutta, alkemiaa sekä muita harhaoppisia harjoitteita ja rikollisuutta vastaan. Näin syntyi oikeus- ja yhteiskuntajärjestystä ylläpitävä inkvisitio, jonka pääprioriteetti oli aluksi vain jakaa rangaistuksia ympäri kaupunkia sen ansainneille rikollisille, kunnes siitä muovautui yhtenäisempi, järjellisempi järjestö ajansaatossa. Poliisivoimien tavoin inkvisitiot partioivat nyt katuja kirkon toimesta ja tuomitsevat kaikki ne tuomioistuimellaan, jotka lakia erehtyvät turmelemaan. Arkkidiakonin jakelemat määräykset sekä rangaistukset toimitetaan myös kyseisen järjestön kautta, eikä ole kenellekään varmasti epäselvää, miten korruptoituneita inkvisition vallasta huumaantuneet jäsenet osaavatkaan olla.

Ennen kuin kirkko perusti inkvisitionsa, Blackmoret toimivat myös kirkon lain toteuttajina Ardealissa tuhoten muun muassa Romanovien suvun ja karkottaen Frostbitejen suvun Ardealista.

VIRAT JA ASEMAT

Paavi
Katolisen kirkon ylin hengellinen johtaja sekä Vatikaanin päämies. Arkkidiakoni vastaa ruhtinaan lisäksi vain ja ainoastaan Paaville monen muun kaltaisensa tavoin. Paavi itse ei vieraile Ardealissa usein ja siksi arkkidiakonin asema uskonnollisena luottamusmiehenä onkin kaupungissa hyvin tärkeä, etenkin kirjeenvaihtoa silmälläpitäen. 

Arkkidiakoni
Ylimmän hengellisen johtajan alapuolella  virkaansa toimittava arkkidiakoni, Mayronn Moriarty, on kaupungissa kenties pelätyin sekä vihatuin herra. Tuo armoton 'diktaattori' onkin muunmuassa syypää useamman suvun häpäisemiseen sekä karkoitukseen kaupungista, sekä tiedettävästi kova keräämään lahjuksia. Moni suku haluaa säilyttää itsensä arkkidiakonin paremmalla puolella, syystäkin. Myös papit itse pyrkivät läheisiksi diakoneidensa kanssa, sillä arkkidiakoni on kuninkaan lisäksi ainoa joka voi ristiä seuraavan perillisensä, Ylipapin, joka myös siirtyy seuraavaksi Arkkidiakonin asemaan kuolemantapauksissa.

Alidiakoni
Arkkidiakonin lähin seuraaja sekä oppipoika, jolla on tavallista pappia suuremmat valtaoikeudet. Koskemattomuuden lisäksi alidiakoni voi palkata sekä erottaa väkeä kirkosta, mutta usein vain arkkidiakonin suostumuksella. Alidiakoni on seuraavana jonossa kirkon vallassa, arkkidiakonin ollessa poissa sekä tietysti silloin jos arkkidiakonille itselleen on sattunut jotain.

Pappi
Pappeja kirkossa on useita, kaikki itse arkkidiakonin ristimiä. He ovat korkeassa asemassa, mutta luonnollisesti diakoneiden alapuolella ja täten sanavaltaa uskotuilla alaisilla on hyvin vähän muihin kansalaisiin, etenkään aatelisiin. Papit ovat kuitenkin koskemattomia ja heidät teoistaan voi tuomita vain ruhtinasperhe itse tai arkkidiakoni.

JUHLAT JA PYHÄT

Joulusaarna

Joulu vietetään pääasiassa perheiden kesken, mutta myös kirkko tapaa järjestää vuotuisen saarnansa holviensa huomassa. Tällöin kaupunkilaiset kerääntyvät sankoin joukoin ylistämään Herraa sekä pyhittämään tulevaa vuottaan rukouksin. Juhla ei ole hääppöisen koristeikas tai lämminhenkinen ja moni tapaa ajatella sitä vain viimeisenä kirkollisena kokoontumisena ja kohokohtana ennen alkavaa vuotta.

Aatelisten hautajaiset

Ardealissa eletään aikaa, jolloin vain rikkaimmilla on varaa lähettää läheisensä matkaan kunnon hautajaisin. Kirkolla ei luonnollisesti ole aikaa hyvästellä jokaista kadulle kuollutta katurottaa ja siksi siitä on tehty varsin varakas sekä arvokas läksiäislahja edesmenneelle aateliselle, jonka omaisilla on varaa kustantaa useiden kymmenien vieraiden muistotilaisuus sekä hautapaikat.

Riedenjuhla

Riedenjuhla järjestetään kerran vuodessa kirkon sisällä, jossa jokainen vähätuloisempi kansalainen toivotetaan tervetulleeksi kirkkoon lämpimän keiton ja mukavien hetkien siivittämänä. Ikävä kyllä muutaman viisun jälkeen juhlan todellinen luonto ottaa sijansa yhtä hämäränä kuin kirkon toimet muutoinkin - ja juhliin kutsutut kokevat usein enemmän tai vähemmän nöyryytystä ylempiarvoistensa toimesta, muunmuassa lukutaidonkoettelemusten ja tietämystensä testailulla, joiden vähäisyydestä tai uupumisesta seuraa usein mittava rangaistus fyysisessä sekä henkisessä mielessä. Joskus Riedenjuhlista voi tosin olla iloakin kansalleen, sillä sen aikana on myös hyvä tilaisuus tuoda itsensä kuuluville parempikastisten läsnä, esimerkiksi parempien työtarjousten toivossa.

Synnintunnustus

Kansalaiset käyvät liki rutiininomaisesti tunnustamassa syntejään; aina teoista himoihin asti kirkkoon. Synnintunnustuksen ja sitä seuraavan synninpäästön jälkeen kirkko usein vaatii rahallisen korvausen, ikäänkuin "helpotuksena" tunnustajalle; Syntiset saattoivat siis saada syntinsä anteeksi sekä "päästä taivaaseen" ostamalla papeilta niin kutsuttuja aneita eli todistuksia syntien anteeksi saannista. Anekauppa rikastuttaa kirkkoa, ja aneet ovat hyvin haluttuja. Synnintunnustuksessa papit saattavat myös manipuloida kansalaisia kertomaan toinen toisistaan erilaisia sekä luottamuksellisia asioita, jotta likaisia pikkulaittomuuksia saataisiin myös inkvisition korville.

Vihkiminen

Aivan kuten oikeassakin elämässä, avioliitot ovat usein kirkon ja uskontonsa pyhittämiä, sekä virallistetaan omalle uskolleen soveliaassa ympäristössä, kuten tässäkin tapauksessa kirkossa. Ardealissa vallitsee laki, jossa avioliiton voi virallistaa vain arkkidiakonin valitsemat papit tai Arkkidiakoni itse ja vain ainoastaan kirkon sisällä, sekä saman uskonnon edustajille. Avioliittojen on oltava herran ja neidon välillä, sillä saman sukupuolen avioliitot eivät ole sallittuja ja moista paheksutaankin uskovaisten kesken.

Täysi-ikäisyys

Täysi-ikäisyyteen astumisseremonia on yksi kaupungin sekä kirkon itsensä tähdellisimmistä tapahtumista, joita järjestetään muihin juhliin nähden usein. Tällöin jokainen 18-vuotta täyttänyt suvullinen nuoriherra tuodaan kirkon ja sen kansan eteen tunnistautumaan vaakunalleen sekä sukunsa ulkopuolisille, jotta heidän nimensä saadaan kuuluviin merkittävien henkilöiden läsnä. Seremonia on melko suuri sekä juhlava ja sinne osallistuvat samanaikaisesti useat perheet jälkeläisineen. Myös muu kansa osallistuu juhlimiseen kirkon ulkopuolella seremonian jälkeen ja kadut täyttyvätkin usein innostuneista kaupunkilaisista parhaimmissa pukineissaan ruokakojujen, musiikin sekä tietysti festivaalitunnelman piirittämänä.