Ardeal

Kaupunki, joka ei koskaan nuku

Ardealin varhaishistoria alkaa 700-luvulla, jolloin alueen ensimmäiset asukkaat rakensivat paikalle vanhanajan maatalouskylän savesta sekä puusta. Elämä ei ollut hehkeää eikä varsinkaan helppoa, ennen kuin vuosisata myöhemmin alueelle rantautunut katolilaisuus korjasi pimeänajan alkeelliset asumusmuodostelmat omilla goottilaismaisilla kivirakennelmillaan ja puutalojenkin kuntoa ehostettiin huomattavasti aikakauteen nähden. Katolilaisuus toi maalle paljon hyvää myös kaupankäynnin muodossa ja hiljalleen maalaiskylästä kasvoi loistelias satamakaupunki, jota ympäröi muurit ja suuremmat kiinteistöt pääsukujen siirtäessä vilkastuneet päätoimensa sinne. 

Vuosien juostessa aatelisto ja papisto vaurastuivat sekä kykenivät ostamaan yhä enemmän käsityöläisten valmistamia kankaita ja vaatteita, kunnes se tehtiin mahdolliseksi myös tavankansalle. Maataloutta helpottavat keksinnöt, kuten kääntöaura ja länge mahdollistivat kansalaisilta uusien kasvien viljelyn niin ruoan kuin lääkkeidenkin mielessä. Uusien keksintöjen ohella myös lämpenemään alkanut ilmasto johti satojen kasvuun ja hiljalleen myös sairauksia päästiin hoitamaan viljelmien ohella muodostuneiden yrttitarhojen avulla, joista lääketiedekin kehittyi. Kuolleisuus kaupungissa supistui, siinä missä syntyvyys ryhtyi kukoistamaan. 


Arkkitehtuuri

Kuten muutkin keskiaikaiset kaupungit, myös Ardeal aloitti hyvin pienenä ja suppeana kaupunkina  kapeine mukulakivikatuineen. Yksikerroksisista rakennuksista siirryttiin kolmikerroksisiin taloihin, joissa ylimmissä kerroksessa asuttiin, alimmassa harjoitettiin kaupankäyntiä ja vielä kellarikerroskin/ullakko saattoi muutamalta parempituloiselta löytyä. Tulipalojen ollessa suurin riski kaupungille, alettiin hitaasti siirtyä hirsi- ja heinäkattoisista tekeleistä kivisiin ja vinoihin tiilimuodostelmiin, sekä materiaaleihin, joilla oli pienempi riski tarttua tuleen. Talojen vierivierinen rakennustapa oli kuitenkin jatkuva riski tulipaloille ja ajansaatossa kehiteltiin myös leveäpiippuisemmat tuliasemat, sekä sammutuspisteet kaivojen ja helpommin saatavilla olevien vesilähteiden muodossa.

Asuintalot

Vieri viereen rakennetut talot ovat malleiltaan yksinkertaisia sekä tiloiltaan lähes identtisiä. Vain mitat ja koristelut vaihtelevat asuttajan varakkuudesta ja asemasta riippuen.

Asunto muodostuu tavallisesti avarasta eteishallista, lämmitettävästä asuinhuoneesta, sekä takatiloista, jotka ovat usein verhottu joko kankain tai peitetty puisella välikappaleella, jottei kadunpuoleiseen kaupankäyntiin osoitettu tila ole suorassa näköyhteydessä usein asuttuihin huoneisiin/rappuihin. Useammassa talossa sijaitsee lämmittämätön kamari, maanpäällinen kellari ja/tai aittoja.

Piharakennukset sijaitsevat niitä omaavien asuintalojen takana  suojassa ja sisäänkäynnit niistä löytyvät porttikäytävästä tai päärakennuksen puolelta. Piharakennukset ovat pääasiassa palvelijoiden sekä oppipoikien käytössä asumiseen, kuten myös navetat, tallit ja muut vastaavat tilat. 

Kadut ja kujat

Ardealin mukulakiviset kadut ovat hyvin kapeita, mutkittelevia sekä valaisemattomia pieniä teitä asumusten välissä, joista johtaa usein erilaisia pieniä polkuja syrjäisemmille, pääkatujakin synkemmille kujille. Pääkadun lisäksi monet polut nimetään sitä ympäröivän maiseman mukaan, kuten "puistokatu", "satamatie", "markkinakuja", jne. Myös pääsukujen omistuksessa olevat kiinteistöt sekä tiet erottaa helposti toisistaan kaduilla sijaitsevien vaakunabanderollien avuilla. Kaupungin kadut ovat lähes poikkeuksetta aina kiireisiä sekä ahtaita muistakin syistä kuin arkkitehtuurivirheistä, sillä ne tulvivat jopa päivittäisissä merkeissä erilaisesta kansan hylkäämästä roinasta, joita ei yksinkertaisesti ole raaskittu säilyttää sisätiloissa niiden huonon kunnon tai tarpeettomuuden vuoksi. Köyhät saavat siis paljon lämmikettä ja 'mukavuuksia' koteihinsa sekä kodeikseen erilaisesta puusälästä, kuten rikkoutuneista vaunuista puurenkaineen ja/tai tynnyreistä täynnä pilaantunutta kalaa/lihaa. Kadut koetaan ilta- ja yöaikaan hyvin vaarallisiksi, eivätkä tavankansalaiset vieraile syrjäkujilla pimeän laskeutuessa ilman järkevää syytä tai suojelusta.  

SATAMA

Itse satamakaupungin helmi ja ylpeys on tietysti Donovanien omistuksessa vuosisatoja säilynyt, kaupungin pituuden kattava satama, jonka ympärille rakennetut baarit, pubit, krouvit, ilotalot sekä lukuisat pienet kaupat erottuvat muusta kaupungista pienoisen rosoisuutensa, mutta myös ulkomailta poimittujen vaikutteidensa ansiosta. Suuret venevajat ja itse puiset satamat ovat hieman ajasta jäljessä Ardealiin muutoin verrattuna, eivätkä näytä niin goottisilta kuten muut rakennelmat, mutta aamusta iltaan vilkkaana säilyvän meriliikenteen johdosta venesatamaa pyritään kunnostamaan ja jopa laajentamaan kymmenvuoden välein, ilman että rakennustilanpuute raskauttaa kaupankäyntejä mitenkään. Vanhoja puurakennuksia alueella hyötykäytetään paljon varastotiloina tai revitään maantasalle uusien sekä parempien liiketoimien toivossa. Moni aloittava liikesuku rantautuu herkästi Ardealin piratismin keskelle, eikä satamassa siksi ole mitenkään epätavallista nähdä aasialaisia tai itämaisia vaikutteita omaavia laivastoja/rakennuksia, joissa usein käydään kyseenalaistettavia bisneksiä orjakaupan tavoin.